Nettiä ja muitten blogeja tutkiskelemalla löytyy aina liuta juttuja joita ois aivan ehdottoman pakko päästä kokeilemaan/tekemään/soveltamaan. Tällä hetkellä kiinnostaisi kokeilla langan värjäystä, villalankakirjontaa, tilkkutyöt, korujen teko ja vaikka mikä. Sen takia päätin sitten toppuutella parhaani mukaan itseäni ja aloin kaivella esiin kaikkia keskeneräisiä töitä. Ja tämmöisiä ufoja uiskenteli vastaan:

Ufo nro 1:

Mysteerihuivi… Ei itse asiassa ufo, koska tää on nyt kuitenkin aktiivisimmin ollut työn alla eikä niin kauhean kauan sitten aloitettu kuten kaikki muut työt. Pyöreä huivi jonka KALiin pääsi kutsuttuna ilmaiseksi mukaan kun oli aikaisemmin tilannut jotain Reneen kaupasta. Pyöreä muoto ja kaapin perukoilta löytyneet langat, jotka päätin tuohon upottaa ei jotenkin vaan nyt inspaa, ja 4. vihje on vieläkin vaiheessa. Asiaa ei auta, että yhdellä kerroksella on 576 silmukkaa ja 4. vihjettä on jäljellä vielä 50 riviä… 5. vihje eli reunus on tarkoitus tehdä sitten tumman violetilla, mutta multa saattaa loppua tuo beige lanka aikaisemmin, joten sitten jatkan varmaan violetilla saman tien. Saas nähdä kunhan joskus sinne saakka pääsen. :D

Ps. Haahahaa! Koitin pitkästä aikaa käydä kurkkimassa kal-ryhmää, mutta yahoo oli heittänyt mun tunnukseni roskiin, kun en ollut sitä käyttänyt pitkään aikaan ja samalla koko ryhmä oli kadonnut mun tiedoista. Nooooooooh…. Mulla on vinkit jo kasassa ja enää tarttis vaan seurata ohjeita. Hassua siinä on, että mulle tulee toiseen sähköpostiin vielä niitä koostis-viestejä eli pääsen kyllä lukemaan kaikkien kirjoitukset. En vaan pääse katsomaan kuvia. :D

Ufo nro 2:

Mä kun en ikinä kudo neulepaitoja, koska siinä on aina käynyt todella todella huonosti. Noh ufoista löytyi kuitenkin keskeneräisiä villatakkiyritelmiä, josta ei oo muistikuvaa, että koska sitä on aloitettu edes tekemään. Tässä on alekorista Korian ABC:ltä (Novitan tehtaanmyymälän sijainti nykyään) hamstratusta Novita Hippystä tulossa villatakki. Joskus. Ja kuten itse kehrätyssä langassa, mä en oikeastaan tykkää tuosta hässäkkälangasta. Siitä tulee niin levottoman kirjava. Mutta silti mä oon sitä joskus ostanut. Ei ymmärrä… LOL!

[kuva tulee kunhan keksin minne sen hukkasin]

No tuolla villatakilla menee hyvin, koska siinä on vielä ohje tallella toisin kuin

Ufolla nro 3:

joka on Novitan bambulangasta bambulangan lanseeraamisvuonna aloitettu neuletakki. Tuossa on nimittäin se hauskuus, että mä muistan, että tuo on Novitan ohjeesta muokattu versio, mutta koska en muista enää miten muokattu ja mistä ohjeesta, niin mä en oo voinut sitä enää yksinkertaisesti jatkaa vaikka mä tykkään noista raidoista ja väreistä ja tietenkin bambulangan tunnusta. Tuo ufo menee kyllä purkuun ja mä koitan keksiä noista langoista jotain muuta että saa hyvät langat käyttöön.

Otetaan tähän väliin virkkaus-ufo numeroksi 4:

Ehkä vuoden vanha viritelmä. Meillä kun tuo Topi-kissa tykkää nukkumakopeista, niin aattelin jostain käsiini eksyneistä huopasista huovuttaa meillä Tampereen kotona oleviin punaisiin Kaivo-verhoihin sopivan kissannukkumakopan. Ilmeisesti on vaan into loppunut taas kesken. Reunoja pitäis virkata vielä aika paljon ylöspäin, että konehuovutuksessa kun lanka kutistuu sen 70%, niin jää vielä reunusta joiden väliin Topi voi kiertyä kerälle.

Samaan aikaan mä oon silloin neulonut punaisesta huopasesta kassin, johon jälkikäteen kirjoin leppäkertun. Se oon ollut satunnaisesti hyvässä käytössä - räänä päivänä kotiin kävellessä liukastuin, kaaduin niin että istuin suoraan kassin päälle ja kassissa ollut luumujugurtti räjähti. :D En oo ikinä ennen enkä jälkeen liukastuessa onnistunut istumaan olkalaukun päälle, mutta sen kerran kun onnistuin niin tottakai siellä oli yksi yksinäinen luumujugurttipurkki. Niin mun säkää. :D

Ufo nro 5:

……. kastetaulu ……… lapselle joka täytti maaliskuussa vuoden. Ehkäpä jouluksi valmiiksi. Tai sitten 2-vuotis synttäreille. Tai kenties sitten rippilahjaksi? Ei nyt oikein tuo ristipistoilu nappaa.

Ufo nro6:

Takasin virkkauksen pariin. Tosin tämäkin liittyy pieniin lapsiin. Kaveri kun ootteli esikoistaan, halusin tehdä jotain "uniikkia" lahjaksi. Eka ajatus oli virkata isoäidin neliöistä peitto, mutta sitten valkoisen määrä alkoi mietityttää (vaikkei omia lapsia olekaan, niin oon ollut ymmärtävinäni, etät vitivalkoinen ei oo ihan paras väri tilanteeseen ;). Lopulta teinkin sitten applikoidun pupupeiton, koska kaverillani oli pupu. Ja parasta tuossa peitossa oli, että kun se annettiin, niin kaveri tuumas "mistä arvasitkin, että meiltä puuttuu vielä ryömintäalusta". :D Tuli nimittäin vähän iso ja paksulla toppauksella. :D No ei sen niin väliä kunhan oli mieluinen ja meni käyttöön.

...ja nyt mulla on jäljellä ne valkoiset ruudut joiden kaveriksi aattelin pistää tuota vihreätä, jolloin lopputuloksena olisi torkkupeitto ittelle. Joskus…

Mikäköhän noissa torkkupeitoissa mua aina kiehtoo? Mä nimittäin olen myös aloittanut

Ufo nro 7:n:

langoista, jotka hamstrasin taas jostain alekorista mieluisan värin vuoksi ajat sitten, toisenlaisen torkkupeiton. Mä tykästyin tuohon neulemalliin eli aaltoilevaan kuvioon Knittyn sivuilla ja halusin tehdä semmoisen itsellekin. Käytin vain liian isoja puikkoja ja huomasin sen nuo kolme palaa pingotettuani. Tilkut on aivan liian ohuet suunniteltuun käyttöönsä. Ja homma meni taas mietintään. Että mitäköhän nyt sitten noille keksis…

Ufo nro 8:

menee taas virkkauksen puolelle ja noista itse asiassa pitäis tulla valmista jouluun mennessä. Tarkoituksena ois virkata helmillä koristeltuja lumihiutaleita joulukortteihin. Tämä ei oikeastaan oo ees ufo, koska työ on edennyt vasta siihen, että lankaan on pujotettu helmet. Sitten homma tyssäs siihen, että mä en löytänyt sitä aikomaani ohjetta mistään. Mä en oo myöskään koskaan ennen koittanut pistää helmiä virkkauksen (enkä myöskään neulomisen) joukkoon, joten siinäkin täytyy vähän ohjeita tutkia, että onkos siinä joku kikka. Kultaiset helmet on muuten itsessään vähän turhan prameita mun makuun, mutta tuohon tarkoitukseen ne soveltuu oikein hyvin kun taustaksi tulee tummanvihreää tai punaista tai mikä ettei sinistä aiheeseen sopien.

Helmien näpräily ja korujen teko yleensäkin on kanssa hommaa, johon mä toivon, että mulla ois joskus enemmän aikaa. Mä oon tehnyt itelleni muutaman silmukkamerkin ihan pujottamalla korupiikkiin muutaman helmen ja kiinnittämällä sen valmiiseen renkaaseen, mutta siihen helmeilyt onkin jäänyt.

Ufo nro 9:

Mikä lie on pitänyt tulla ja on saman tien purettukin. ;D Piti ihan ittesä kiusaks laittaa kuva kun on malliesimerkki automaattitsuumin käytöstä. Hienosti on kohdentanut tuohon sohvan kankaaseen. Eli ufo nro 9 olkoot projekti "opettele käyttämään kameraasi". ;)

Ufo nro 10:

Tilkkuilua. Ihan Itse foorumilla oli esitelty kuinka kierrätysfarkusta oli tehty hienoja hirsimökkitilkkuja ja kuinka niistä suunniteltiin päiväpeittoa. Siitä sitten tuli mieleen, että tuommoinen tarttee saada. Joensuun SPR:ltä postimaksuilla liikeni kasa farkkua ja Nurmon SPR:ltä löytyi vielä eurolla pussi, jossa oli kirkkaanpunaiset farkut. Ei muuta kuin leikkelemään. Suikaleet on nyt sitten pilputtu ja muutama tilkkukin ommeltu + soviteltu tilkut pareiksi että näkee, miten värit alkaa asettua, mutta sitten pitikin tilan puutteen vuoksi pakata ompelukone pois ruokapöydältä pyörimästä ja homma jäi siihen.

Ufot nro 11a ja 11b:

Pahamaineisesta Novitan tehtaanmyymälästä joskus tarttui taas pussukallinen mukaan... Täysin keinokuituista kakkoslaatulankaa (nimeä en ees muista kun ei ollu vyötteitä) josta piti tulla eka muistaakseni salmoninsolmu-huivi, mutta sitten alkoikin muodostua huiveja. Kolmiohuivi on vielä pingoittamatta ja malli on kehitelty yhden neulekirjan kuvista, joissa on esitelty erilaisia pitsineulekuvioita ilman että on tehty valmiita  malleja. Myös palmikkokaulaliinan palmikot on samasta kirjasta.

tekokuitulanka…….. Ei oikein napannut. Jotenkin kylmän ja lutrun oloista verrattuna villalankaan. Tavallaan pehmeä, mutta samalla täysin ryhditön käsissä. Huivisi varmaan sopii kunhan noi huivit joskus valmistuu. Sen jälkeen pitäis enää miettiä, että mitä ihmettä mä niillä huiveilla teen. :D Noh ehkä ei voi koskaan olla liikaa huiveja! Varsinkaan nättejä semmoisia! Jos ne joskus valmistuu!

Täysi tusina, eli ufo numero 12:

Viime syksynä Seinäjoen Kaarakan taitopajassa katselin paperinarusta tehtyjä kukkasia. Siitäpä tuli idea tehdä verhontapainen makuuhuoneen ikkunaan. Ikkunassa kun ei oo ollut verhoja missään vaiheessa kun kaihtimet on aina joka tapauksessa kiinni (ohikävelevää liikennettä suoraan ikkunan edessä). Vyyhti ruskeaa naura taipui jo rosee-kukkasiksi, mutta sitten alko taas joku muu homma kiehtoa ja valkonen naru jäi väkäämättä. Sittenmmin oon alkanut pohtia, että oisko se sittenkään kiva siinä. Ehkäpä noille keksii jotain muuta käyttöä sittenkin. Noh kattoo nyt joskus kun ne valkosetkin kukat on tehty ja niitä alkaa sommitella, että tuleeko siitä mitään. :D

Eikä siinä vielä kaikki - Ufo number 13:

Ikeasta ostin sitten kun halvalla sai…. Kaksi lokerikkoa. Ja sitten ostin kalliimmat maalit kuin ne itse lokerot oli. Ja sitten vielä naulasin lokerikot kieroiksi. Tässä on itse runko ja lokerot sisätlä maalattu kahteen kertaanj a lokerikkojen päädyt pitäis vielä maalata toisen kerran. Ja sitten vielä tehdä noilla kahdella muulla värillä kuviota lokerikkojen päätyihin. Tää maalausprojekti oli käynnissä keväällä ja sitten vieraiden tulon takia siivosin lokerot pois tieltä (paremman puutteessa mulla oli keittiön pöytä vuorattu jätesäkeillä ja niitten päällä maalasin) ajatuksena, että vieraidcen lähdettyä maalaan homman valmiiksi. Mutta taas kävi niin, että heti kun homman pisti vähän sivuun, niin kesken jäi. Nyt nuo lokerot nököttää sitten tyhjinä ja maalipurkit vieressä kun pitäis viimeistellä homma.

Sitten vielä ufo numero 14:

SPR:n keräykseen pipoja. Kolme valmista ja yks näköjään kesken. Siinähän ne mun kadoksissa olleet kuutosen sukkapuikot onkin! Noh, pitäis etsiä malli jonka mukaan palmikkopipoa on tehty että sais sen valmiiksi. Tosin näitten viritelmien alkuperäinenkin tarkoitus oli olla "pieniä välipaloja" muiden projektien välissä. :D

*huokaus*

Että onkin jäänyt taas keskeneräsyyksiä nurkkiin pyörimään.

Nyt on sitten karenssi päällä, että mitään uutta ei saa aloittaa ennen kuin ainakin yksi noista keskeneräisyyksistä on tehty. Vaikka mulla ois tossa kerä Steppiä (kyllä! pitkän kyräilyn jälkeen raaskin ostaa itselleni yhden ainokaisen kerän! On muuten pikkusen kirpee hinta, mutta oli pakko päästä kokeilemaan) oottamassa josko siitä tulis nätit villasukat äiteelle. Tuo kauhtunut ja venähtänyt kirjava sukka on jo pari vuotta palvellut mallisukka, josta saa nopsasti tarvittavat silmukan ja kerrokset kun neuloo 3:n puikoilla.

Mutta aina pitää olla poikkeus joka vahvistaa säännön eikös? Eli tämä mun poikkeus on SNYily! :D Salaiselle neuleystävälle saa väkertää sopivia yllätyksiä ja kun itse saa salaiselta neuleystävältä paketin, niin sen kimppuun saa iskeä heti kuin sika limppuun. :D Eli ehkäpä kymmenen vuoden päästä Topilla on pesä jossa nukkua ja joulukortitkin on valmiit postiin. ;)