Vallilan perhoskangasta pingotettuna kiilakehyksiin. Kangas maksoi enemmän kuin kehykset, mutta onneksi sitä ei tarvinut kuin 1,5 metriä etät sai koko perhosprintin mahtumaan kehyksiin. Vieläkin tulee toisinaan katseltua taulua miettien, että onkohan se liian raju. Perhonen itsessään tuossa ei oo mitenkään kaunis vaan omalla kiemusalla musteläiskämäisellä tyylillään rujon tyylikäs. Mutta se on oikein hyhä katseenkiinnittäjä paikallaan makkarin seinällä. TUossa se on kuvattu eteisen seinällä jossa seinä on kapeampi kuin itse taulu. :D

Ensimmäinen itsepingottama kangas - onnistui. Seuraava taulu josta nyt ei ole kuvaa tarjolla ja jonka tein mentaliteetilla "sehän onnistu niin helposti se ekakin, että ei tässä voi olla mitään kummempaa kuin nitoa menemään" - ei onnistunut.

Kiristyksen kanssa kannattaa ollakkin sitten tarkkana, että kangas ei vedä kehyksiä kieroon. Myöskin siinä ois ilmeisesti kiilapaloista ollut apua, mutta mä en oikein koskaan oivaltanut niitten kiilojen syvintä merkitystä. Kaupan täti ohjeisti, että sillä saa lopuksi sitten kiristettyä kehyksen vielä, mutta mä en huomannut erikoisempaa eroa. Olin sitten jo kerennyt nitoa kulmatkin kiinni ennen kuin tajusin, etät niillähän ois varmaan voinut sitä kieroutta vähän oiaksta. Nooh. Ehkä kolmas taulu sitten menee kivemmin.