Kerrassaan mainiota. :D

Aivan kamala työpäivä. Kävin hakemassa Haaviston kirjan kirjastosta ja aattelin, että tänään ei kyllä sitten innosta yhtään mikään. Ja kuinkas väärässä sitä sitten oltiinkaan... Postilaatikossa nimittäin ootteli puketti. Varovaisen ravistelun jälkeen tulin siihen tulokseen että siellä on kirja ja ennen kuin pääsin kotiovelle, niin olin jo kerennyt sitten nykäisemään paketin auki. Jeps. Kuin lapsi jouluaattona... Ja tämmöistä putkahti esille:

 

Sny on tehnyt kyllä loistavaa salapoliisin työtä. Ja pikkusen on kyllä ollut meedion lahjojakin pelissä. Metalliaskartelutyöt -kirja on aivan mainio. Mä oon muunlaisia kirjoja katsellut ja ihmetellyt, että oishan se kiva kokeilla, mutta mitä ihmettä mä teen kanan näköisellä metallilankakorilla. Ne esineet mitä kirjoissa on näkynyt ei vaan oo ollut mun tyylisiä. Mutta tässä kirjassa on paljon juttuja jotka mä huolisin kotiini heti.

Tuollasta kannessa olevaa palloa mä kuolasin jo vuosi sitten käsityömessuilla Tampereella. Pääsiäiskoristeista voisi soveltaa kivoja joulukoristeita, verhojen piristeeksi (tämä on 2 vuotta kestänyt pähkäily jonka takia mulla ei vieläkään oo verhoja makkarissa...) voisi soveltaa sudenkorentoja, verhonpidikepallero menisi suoraan joulukuuseen ja ja ja... Ehdoton suosikki on kuitenkin peilin kehystäminen karkkipapereilla. Enhän mä muuten näin paljoa karkkia söis, mutta kun tarttee saada peili kehystettyä. ;)

Meediotouhua tuosta tekee sen, että täksi syksyksi olin sitten ilmoittautunut kansalaisopiston metallilankakurssille, jonne en sitten työaiheisten opintojen takia päässytkään. Pitempään on kuitenkin tehnyt mieli kokeilla ja harmittamaan jäi, että syksyn kurssi meni ohi. Ja nyt sitten sny osas laittaa mulle tuommoisen kirjan, josta mä pääsen suoraan toteuttamaan malleja. Brilliant!

Noh tämän hehkutuksen jälkeen todetaan ostoskanavamaisesti "eikä siinä vielä kaikki!". Paketista löytyi myös 0,6 mm hopeoitua lankaa, ohuen ohutta hopeoitua/hopean väristä lankaa sekä helmiä. Lisäksi löytyi ohje metallilangasta virkattuun alustaan. Pakko tunnustaa, että luin ohjeen kahteen kertaan läpi ennen kuin ymmärsin mitä siinä tapahtuu, mutta pääsinpä sittenkin jyvälle. :) Mä en ookkaan ennen kokeillut metallilangan virkkausta, joten tuota täytyy kokeilla.

Niin nappiikun kuin nuo metallilankatouhut menikin, niin eniten hilpeyttä aiheutti kassin kahvat. Tarina hilpeyden takan on pitkä ja aika tylsä + mulle tyypillinen, mutta tiivistettynä menee suunnilleen näin. Olin tuossa aikaisemmin pohdiskellut,että tulisko siitä silkkilangasta kassi. Sny ehdotti kortissaan, että tuossa olisi kahvat siihen kassiin, mikä oli hyvin huomattu. Se minkä takia se herätti erikosita hilpeyttä on se, että mulla on oikeasti ollu ainakin 5 vuotta katsottuna sopiva malli, joka on koko tän ajan pitänyt toteuttaa, joka tehtäisiin juuri tuon silkkilangan paksuisesta langasta ja johonka tarvisi juuri tuon muotoiset kahvat, mutta mä en yksinkertaisesti oo saanut niitä kahvoja hankittua.

Joten ainoa mitä mä voin kysyä on: Mistä ihmeestä sä tiesit?!

Tämä oli kerrassaan hämmentävän hieno paketti. Tää raportointi karkas nyt vähän superhehkutusihquiluksi, mutta ei auta kun on riemuissaan koko sisällöstä. Paketeista huomaa, että salainen neuleystävä on tosissaan miettinyt mistä mä voisin tykätä. Suuri kiitos ja hauskaa lumen odotusta ja jouluhommeleiden aloittelua salaiselle neuleystävälle! :)