Kaiken hässäköinnin keskellä on käsityöt jäänyt vallan paitsioon. Viikonloppuna oli sitten kansalaisopiston järjestämä hopealevykurssi ja siellä sitten tuli väännettyä hopeaa oikein sielunsa kyllyydestä. Viikonlopun tuotoksia:

2015460.jpg

Ihan eka haluan kehua kurssin opettajaa. Christine Jalio avas kyllä mulle ihan uuden maailman hopean pariin. Messingistä olin pieniä kokeiluitani tehnyt, mutta hopean työstettävyys on paljon helpompaa ja samalla pehmeänä materiaalina haastava. Korut oli nimittäin mun käsittelyn jälkeen kohtalaisen naarmuisia. :D

Lantain saavutus oli tämmöinen kaulakoru:
2015471.jpg

Tyynyllä on demonstroitu pitemmän hihnan tarkoitusta eli hihna kiepastaan useamman kerran kaulan ympäri ja riipuksen lenkki on sitten vähän löyhemmällä, jolloin itse koru tulee hitusen verran alemmas.

Korussa oli ideana päästä kokeilemaan mahdollisimman montaa korunteon vaihetta eli eka oli silea 0,8 millinen hopealevy ja sitten itse piti suunnitella siihen kuvio. Mä läksin tommosesta superyksinkertasesta piirroksesta. Sitten porattiin aloitusreiät ja sahattiin kuviot levystä irti. Palan reunat siistittiin viilalla ja kulmia vähän pyöristettiin. Sen jälkeen käänsin laatan vielä kuperaksi, että se nousis nätisti irti ihosta ja nahkanauha jäisi kivasti sen alle. Lopuksi nurjalle puolelle väännettiin pari lenkkiä ja juotettiin ne kiinni hihnaa varten. Lenkkejä on kaksi sitä varten, etät hihna kulkisi vaa'assa korun takaa eikä tulis V:n mallisesti riipukselle. Niin joo ja sitten vielä pintakäsittely! Mä eka meinasin, että mahdollisimman kiiltävä, mutta koska koru alkoi näyttää aika teinixiltä, vedinkin sitten pinnan hiomapaerilla narrmuisen mataksi. Pinta ei vaan tuossa kuvassa oikein erotu ja kyllä se mattanakin heijastaa salamavaloa ihan kiitettävästi (pikkusen manasin kuvaa ottaessa). Nahkamyöriin tehtiin vielä hopeasta narulukot ja siihen väliin pistettiin hopeinen papukaijalukko.

Koru valmistui juuri lauantain päätteeksi, joten siinä oli vielä sunnuntai tehokasta työaikaa jäljellä. Mitäs sitten tekis... Kirjastosta bongatusta kirjasta olin pitkään katsellut punottua rannekorua ja rohkaisin sitten mieleni, että mitä jos semmoinen. Ja tämmöinen siitä sitten tuli:

2015461.jpg

Kaikkiaan tuohom meni 1,5 metriä 1,2 millistä hopealankaa. Ensin lanka hehkutettiin pehmeämmäksi ja rikkikylvyn jälkeen vedin langan takas suoraksi. Siinä kohtaa se kerkes sitten kovettua taasen, mutta hyvin sai punottua ja toisaalta nuo linjat tuli paremmiksi varmaan ihan sen takia, että lanka ei taipuillut ylimääräisiä. Sitten vaan punomaan ohjeen mukaan ja lukko (jota ei välttämättä noin jäykässä korussa tarttis) onnistui kanssa vissiin aloittelijan säkällä siististi. Tässä vielä toinen kuva jossa näkyy tuo punos paremmin:

2015464.jpg

Viimesitelyviilauksien jälkeen koru patinointiin, hinkattiin ylimääräiset patinat hohkakivellä pois ja rummutettiin. Harmi että pinnan hienous ei näy kuvassa oikein kunnolla. Kuvassa näkyy myös punoksessa hosuttu kohta, eli pikkusen ois voinut olla tarkempi. Itte huomaa mutta luultavasti moni muu ei ainakaan silloin kun koru on käytössä. ;D Koska lankaa sai ostettua vain metreittäin, ostin sitten kaikkiaan 3 metriä ja teen ittekseni vielä toisen korun kotosalla. Tarttee vaan ostaa sopiva viila, ruuvipuristin, hohkakiveä (patinointiin on kananmunakikka, joten ei tartte ostaa maksarikkiä - taimitäsenytoli) ja viedä sitten vielä rummutettavaksi jonnekkin.

Sitten jäi vielä 2 tuntia hazardiaikaa ja tuloksena oli hematiittiriipus ja korvikset (Tosin itse korviskoukut puuttuu vielä. Erillistä kuvaa niistä ei ole, mutta tuossa ekassa kuvassa näkyy väkäykset. Hematiitti oli hinon näköinen kiiltävänä ja se on niin rautapitoinen, että se on tosi painava kiveksi. Noin pienenä se ei tosin haittaa ja jos nyt alkaa haittaamaan, niin sitten mulla on pari riipusta kavereillekkin annettaviksi.

Idea koruihin läksi opettajan portfoliosta, eli ajatus on sieltä suoraan kopioitu. Mä halusin harjoitella korupiikkien tekemistä, joten halusin tehdä pari helmikorua. Helmen ja ripustuksen välissä on hopeista lattanauhaa (3 ja 4 sentin palat), helmipiikki on tehty 0,8 mm hopealangasta ja kiinnityslenksut 1,0 millisestä. Korviskoukkuja en kerennyt tekemään kurssilla ja väänsinne kyllä kotona helpohkosti 0,8 mm hopeasta, mutta koska ei oo viilaa, niin ei saa päitä viimeisteltyä. Ei viittis tökkiä korvia verille sivuleikkureilla leikatulla tikulla. :)

Että tämmöistä. Mielenkiintoista hommaa tuo hopean työstäminen. Mä muutenkin pidän aina hopeakoruja (en oikein osaa kultaa pitää ollenkaan ellei nyt tietty valkokultaa lasketa ;) joten noita on mukvampi tehdä kuin messinkisiä kun tulee käytettyäkin.